Viimeaikaisessa keskustelussa on nostettu esiin kurin palauttaminen kouluihin. Kuri sanana viittaa ankaraan ohjaamiseen tai vastahyökkäykseen, jossa ei ole sijaa kuulluksi ja nähdyksi tulemiselle. Kurin sijaan on hedelmällisempää puhua työrauhasta, jolloin puhutaan myös turvallisuudesta. Onko kaikilla rauha tehdä töitä turvallisessa kouluympäristössä? 

Huonoon työrauhaan on monia syitä. Ongelma voi olla opettajan tavassa käsitellä ryhmää/yksilöitä tai oppilaan kyvyssä vastaanottaa ja noudattaa ohjeita. Koko ryhmän huono käytös voi liittyä murrosikään tai siihen että käsiteltävä aihe ei kiinnosta oppilaita. Tilanne pitää ensisijaisesti saada haltuun monipuolisilla työtavoilla ja sisältöjen karsimisella. Ei kuria koventamalla. 

Perusopetuslaissa säädetyistä kurinpitokeinoista kasvatuskeskustelu ja jälki-istunto ovat hyvin yleisessä käytössä kouluissa. Jos kasvatuskeskustelusta, jälki-istunnosta ja tehdyistä tukitoimista huolimatta oppilaan epätoivottava käytös jatkuu on mahdollista käyttää myös kovempia kurinpitokeinoja. Laki mahdollistaa kirjallisen varoituksen antamisen tai määräajaksi koulusta erottamisen. Ne ovat kuitenkin harvemmin käytössä. Mielestämme rehtorin tulisi tarttua rohkeasti myös näihin keinoihin jos työrauhan ja turvallisuuden takaaminen kaikille oppilaille ja henkilöstölle sitä edellyttää.

Koulujen työrauhasta on puhuttu siihen sävyyn niin kuin se olisi huonontunut kaikkialla. Tälle ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä. Sen sijaan tutkimuksissa on todettu, että työrauha vaihtelee suuresti sekä koulujen välillä että saman koulun sisällä. Yksi selkeä muutos kouluissa on ollut siirtyminen uudenlaisiin, avoimiin oppimistiloihin sekä oppilasryhmien koon kasvaminen. On päivänselvää, että isommassa ryhmässä häiriöt ovat todennäköisempiä. Siksi perusopetuksessa tulee varmistaa riittävän pienet ryhmäkoot ja opettajille tarpeeksi aikaa jokaisen oppilaan kohtaamiseen. Inkluusio, jota on valitettavasti käytetty monessa kunnassa säästökeinona, on vaikuttanut työrauhaongelmiin. Jotta inkluusio toimisi tarkoituksenmukaisesti on olennaista tukea opettajien työtä luokassa lisäämällä erityisopettajia ja avustajia oppilaiden tuen tarpeen mukaan.

Koulun työrauhasta ja turvallisuudesta puhuttaessa on myös olennaista osallistaa oppilaat koulun järjestyssääntöjen laatimiseen. Oppilaat sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin paremmin ja ottavat vastuuta turvallisesta kouluympäristöstä. Myös kotien rooli on tärkeä. Mikäli huono käytös sallitaan kotona, on sitä vaikea muuttaa muuksi koulussa.  

Anna Nurmi

Katja Isomöttönen

Tieto on valtaa – mitä lasten ja nuorten oppimiselle on tapahtunut?

2.3.2023

Elämme tällä hetkellä hyvin moniulotteisessa maailmassa, joka asettaa erityisiä haasteita lasten ja nuorten kasvulle ja kehitykselle. Vanhempien on enää hyvin vaikea kontrolloida, minkälaiselle informaatiolle heidän lapsensa altistuvat sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään erilaisilla verkkoalustoilla. Ainoa, mihin vanhemmat voivat vaikuttaa, on se, miten lapsi ja nuori käsittelee ja jäsentää saamaansa informaatiota ja miten paljon ruutuaikaa on päivässä käytettävissä. Informaation ymmärtämisessä koululla on myös tärkeä rooli. Koulun tehtävä on opettaa mediakriittisyyttä, laajentaa yleissivistystä ja auttaa tunnistamaan dis- ja misinformaatiota.

Informaation jäsentämisessä auttamisen lisäksi, vanhemmilla on mahdollisuus rajoittaa ruutuaikaa, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan monen lapsen ja nuoren kohdalla vaikeaa. Erilaisista peleistä, sovelluksista ja sosiaalisen median alustoista onkin tullut yksi isoimmista haasteista niin lasten ja nuorten vapaa-ajan käytölle, liikkumiselle kuin heidän hyvinvoinnilleenkin. Lapset ja nuoret eivät osaa itse rajata ruutuaikaansa ja siksi se on vanhempien tehtävä.

Vanhempien tehtävä on myös varmistaa, että lapsi ja nuori käyttää aikaansa kotitehtäviin ja opiskelee koulun edellyttämät asiat. Koulutuksen merkitys on ymmärrettävä myös kotona. Koulutus ja opiskelu mahdollistaa lapsen ja nuoren ajattelun kehittymisen, tiedon jäsentämisen sekä kokonaisuuksien hahmottamisen. Koulutuksen avulla ymmärrämme paremmin eri kulttuureja, uskontoja ja erilaisia yhteiskuntia. Näin opimme toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä. Tämä kaikki edellä mainittu on valtaa ja sellaista pääomaa, mitä tarvitsemme tehdäksemme mahdollisimman hyviä valintoja ja ratkaisuja omaa elämäämme koskevissa päätöksissä.

Koulutuksen ja opiskelun edellytys on kuitenkin hyvä luku- ja kirjoitustaito. Tiedämme, että lasten lukutaito on heikentynyt ja vahvasti eriytynyt. Lasten lukemista vapaa-ajalla haastaa moninaiset ruudut, koska ne ovat aistiärsykkeiltään koukuttavampia ja niiden rinnalla kirjan lukeminen on hidastempoista ja tylsää. Jotta lukutaito kehittyisi ja olisi riittävällä tasolla, lasten pitäisi lukea myös kotona, paljon. Tästä huolimatta, kun keskustellaan lasten heikosta lukutaidosta, katseet käännetään kouluun ja kysytään, että mitä siellä koulussa tehdään, kun lapset eivät osaa lukea vielä 3.luokallakaan?

On totta, että koulutuksesta on leikattu menneinä vuosina ja niiden seurauksena aikuisten määrä kouluissa on vähentynyt. Erityisesti erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia on kouluissa liian vähän samaan aikaan kun lasten ja nuorten tuen tarpeet kasvavat. Aikuisten vähenemisen ohella ryhmäkokoja on kasvatettu. Tämä koulutuskentän ahdinko tulee korjata ensi tilassa. Lukutaidon kohdalla on kuitenkin myös oleellista kysyä, että luetaanko lapselle kotona? Kannustetaanko häntä lukemaan vapaa-ajalla tai onko hänellä kotoa malliesimerkkiä lukevista vanhemmista? Arvostetaanko kirjoja ja lukemista kotona? Arvostetaanko koulua ja koulutusta?

Suomalaisessa koulutuksessa on paljon paikattavaa muun muassa tehtyjen leikkausten jäljiltä, mutta samaan aikaan kun korjaamme koulua, meidän tulisi tehdä korjausliike myös vanhemmuudessa. Koulu on kodin tärkein kasvatuskumppani, mutta koulu ei voi yksin olla vastuussa lasten kasvattamisesta ja opiskelusta. Koulun käytettävissä olevat tunnit ovat hyvin rajalliset ja siksi koulu tarvitsee kodin tukea ja arvostusta. Tärkeimpiä lähtökohtia elämälle hyvän lukutaidon ohella ovat opiskelu- ja koulumyönteisyys sillä vain siten lapsi ja nuori ymmärtää tiedon tärkeyden ja pystyy kasvattamaan sellaista pääomaa, joka tuo hänelle valtaa.

”Tieto on valtaa”

Francis Bacon 1561-1626

Yhdenvertaisuus kuuluu kaikille

22.02.2023

"Äiti, miksi jonkun mielestä ihmiset eivät saa olla sellaisia kuin ovat?" kysyi 7-vuotias tyttäreni kun hän osallistui ensimmäiseen Pride-kulkueeseen Jyväskylässä ja kerroin hänelle, että miksi meidän on tärkeää olla tässä kulkueessa mukana. 

Lapset syntyvät ilman mitään ennakko-oletuksia, ilman vihaa tai käsitystä oikeasta ja väärästä. Lapset oppivat ja omaksuvat asenteet ja käsitykset hyvin varhain kotoa, ja muun muassa moraalikäsitys syntyy seuraamalla omia vanhempia. Siksi kaikkien vanhempien ja aikuisten vastuulla on kasvattaa lapset suvaitsevaisuuteen, toisten kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Siihen, että heikommassa asemassa olevaa tai kiusatuksi joutunutta tulee puolustaa ja myös siihen, että olemme kaikki samanarvoisia. Meidän jokaisen on tehtävä töitä, jotta yhdenvertaiset ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa vielä joskus. 

Lapsi oppii matkimalla ja esimerkkiä seuraamalla. Olethan sinä se esimerkki? 

Olen sitoutunut Setan kärkitavoitteisiin tulevaan hallitusohjelmaan: 

- Sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma

- Ikärajan laskeminen translaista

- Intersukupuolisten oikeuksien turvaaminen

- Kolmas virallinen sukupuolivaihtoehto

- Perheellistymisen esteiden purkaminen mm. laillistamalla sijaissynnytys

- Eheyttämistoimien kieltäminen

07.02.2023

Pari vuotta sitten YLE uutisoi keskinkertaisista ylioppilaista, joiden papereissa ei komeile laudatureita. Jutussa mielenterveyden asiantuntijat peräänkuuluttivat armollisuutta, keskinkertaisuuden näkyväksi tekemistä ja tavallisia ihmisiä esikuvina. Samassa artikkelissa lukiolaiset kertovat, että keskinkertaisuuden sietäminen ei ole helppoa, kun ympäröivä maailma korostaa huippuja. Tämä siitä huolimatta, että suurin osa ylioppilaista kirjoittaa keskiverrosti ainakin jossakin aineessa ja pääsee silti ylioppilaaksi.

Itse olen keskinkertainen ylioppilas. (äidinkieli C, reaali C, lyhyt matematiikka B, lyhyt saksa C, ruotsi M ja englanti M). Olin myös keskinkertainen lukiolainen, vaikka päättötodistukseni olikin vähän parempi kuin ylioppilastodistukseni.

Lukio on omasta opiskeluajastani muuttunut paljon, mutta siellä opiskelevat nuoret eivät. Nuoret käyvät läpi samaa itsenäistymis- ja identiteetin rakennusvaiheitta, jossa oma minäkuva alkaa vahvistua. Ainoa merkittävä ero omaan nuoruuteeni on nykynuorille joka suunnalta tulevat vaatimukset ja paineet. Sosiaalinen media asettaa ulkonäkövaatimuksia ja ympäröivä yhteiskunta vaatii suorittamaan nopeammin, tehokkaammin ja paremmin. Nämä vaatimukset ja paineet synnyttävät epäonnistumisen kokemuksia, kun liian korkealle asetettuja tavoitteita ei pystykään saavuttamaan. Tästä seurauksena syntyy stressaantuneita, uupuneita ja pahoinvoivia nuoria.

Näiden stressaantuneiden lukiolaisten paineet kaikilla elämän osa-alueilla ovat kohtuuttomia ja kuormaa on onnistuttu lisäämään asettamalla lukion pitkä matematiikka merkittävimmäksi osaamisen mittariksi jatko-opintoihin. Yksi uuvuttava tekijä lisää tuhansille opiskelijoille, joiden olisi paljon kannattavampaa opiskella lyhyttä matematiikkaa paitsi mielenterveytensä ja pätevyyden kokemusten vuoksi, mutta myös alasuuntautumisensa vuoksi (miksi pitkä matematiikka määrittää pääsyä kielten opintoihin?) Itse en olisi pärjännyt kurssiakaan pitkässä matematiikassa ja ahdistaa pelkkä ajatus, että tulevaisuuttani määrittävät rakenteet olisivat minut siihen pakottaneet.

Olemme saaneet viimeiset vuodet lukea karua kertomaa lukiolaisten hyvinvointia tarkastelleista tutkimuksista, ja siitä huolimatta keinovalikoima heidän tukemisekseen on jäänyt kovin ohueksi. Kenen etu on uupunut ja pahoinvoiva nuori? Viimeistään nyt olisi aika herätä siihen todellisuuteen, että lukiolaisten paineet ja stressi lähes kaikilla elämäaloilla ovat jo tapissa. Nuori ei opi armollisuutta itseään kohtaan, ellei ympäristö siihen kannusta ja rakenteet sitä mahdollista. Ylen artikkeli oli raikas tuulahdus 6–12 laudaturin ylioppilaista kertovien juttujen joukossa, mutta kertomuksia ja tarinoita keskinkertaisista ylioppilaista kaivattaisiin mediaan paljon enemmän, ja siten myös toimia rakenteiden muuttamiseksi.

Terveisin keskinkertainen lukiolainen, josta tuli keskinkertainen tohtori ja onnellinen reksi.